Paluu pääsivulle
Hannu VŠisŠnenKuva Jouni Harala 2010

Hannu Väisänen

Libretisti, visualisoija

”Ajatus tai unelma oopperalibreton kirjoittamisesta oli kytenyt jo kauan mielessäni. Kun Virpi Räisänen ensimmäisen kerran otti yhteyttä ja kyseli varovasti intoani osallistua oopperan tekemiseen, pyysin harkinta-aikaa. Viivyttelemiseni, kuten usein, oli tekopyhää. Olin innostunut heti paikalla. Olihan kyse tapahtumista niillä seuduin, jossa meidän pesue kävi lapsuudessani viettämässä kesälomia ja talvisin hiihtämässä. Ahmaksen maasto jyrkkine hiekkaharjuineen, mäntykankaineen ja varvikkoineen olivat tuttuja. Nyt kun niihin vielä liittyi runonlaulamisen perinne ja epäilty noituus ja kotikaupunkini muinainen arvokas vallan ja oikeuden edustajisto, ainekset tuntuivat sellaisilta, etten voi jäädä projektista pois. Olin samanaikaisesti kirjoittamassa kirkolliseen valtaan liittyvää lievästi omaelämäkerrallista Taivaanvartijat-romaaniani, joka sekin osaltaan antoi lisäpuhtia puida libretossa vallankäytön muotoja pakanallisiksi luokiteltuja tapoja kohtaan.”

”Pääasiallinen lähteeni libretolle on Oulun talvikäräjien päiväkirjat vuodelta 1668. Niistä alkoi varsinainen syväsukellus Lusia Rusintytär Korhosen elämään ja suomalaiseen ”inkvisitioon”. Käräjäkirjat on kirjoitettu tuon ajan ruotsiksi, mikä antoi tutkimukselle lisämaustetta. Ruotsin lisäksi käräjäkirjoissa vilahtelee lauseita, hokemia, viisauksia, sekä latinaksi että suomeksi. Tuo kielten sekoitus oli yksi tärkeimmistä eväistäni alkaessani kirjoittaa librettoa. Ymmärsin heti alussa että librettoni ei olisi ainoastaan suomea. Lisäksi päädyin libretossani käyttämään hieman muunneltua nelipolvista trokeeta, Kalevalan runomittaa ja myös körttivirsistä tuttua runorakennetta. Mikään käyttämistäni runomitoista ei kuitenkaan kokonaan kanna läpi oopperan. Se muuttuu kohtaus kohtaukselta. Keskellä oopperaa oleva Oulun käräjäkohtaus on totaalinen kielten sekamelska. Sillä haluan korostaa sitä, miltä lainkuuliaisesta alamaisesta mahtoi kuulostaa tuohon aikaan vallanpitäjien monikielinen, käsittämätön ankaruus.”

”Sisällytin librettooni aika paljon näyttämöllisiä ja visuaalisia toiveita, jonka johdosta projekti on tuntunut hyvin kokonaisvaltaiselta. Koska teosta tullaan esittämâän erilaisissa tiloissa ja erilaisin teknisin ehdoin, olen tehnyt oopperasta useampia erilaissa versioita. Oopperan perusteema – Lusian kaltaisen henkisen perinteen ylläpitäjän tuomitseminen – on hyvin ajankohtainen ja toivon, että se tulee esille kaikissa eri esitysversioissaan.”

Hannu Väisänen (s. 1951 Oulussa) on suomalainen, Ranskassa asuva kirjailija ja kuvataiteilija. Suurelle yleisölle hän tuli tunnetuksi kuvitettuaan Kalevalan 150-vuotisjuhlapainoksen.

Väisäsen kuvataidetta on säännöllisesti esillä seka Suomessa että ulkomailla. Väisänen on kirjoittanut neljä romaania, joista Toiset kengät palkittiin Finlandia-palkinnolla vuonna 2007. Väisänen on saanut työstään Pro Finlandian (1998), Taiteen Valtionpalkinnon (2008) ja Suomen Leijonan komentajamerkin (2010). Väisänen on kirjoittamisen ja kuvataiteen lisäksi lavastanut ja visualisoinut useita esityksiä, mm. Wagnerin Tannheuser Savonlinnan oopperajuhlille ja Antti Puuhaara -ooppera yhteistyössä Musica Treize kokoonpanon kanssa.

Vuonna 2015 Väisänen julkaisee novellikokoelman ”Piisamiturkki ja muita kertomuksia” ja valmistelee teoksia kiertonäyttelyyn ”Pystyyn nostetut joet”, jonka teemana ovat joki ja sen eri muodot eripuolilla maailmaa (Suomi, Sveitsi, Ranska, Venäjä, Japani).

Kuva: Jouni Harala